Everestin perusleiri: Vaellus maailman katolle

Mount Everest, joka tunnetaan myös nimillä Chomolungma, Sagarmatha ja Maan Äitijumalatar, ovat kaikki nimiä samalle legendaariselle vuorelle. Himalajan alueen ulkopuolella ihmiset viittaavat vuoreen enimmäkseen nimellä Mount Everest, joka on nimetty maantieteilijä Sir George Everestin mukaan. Merenpinnan yläpuolella 8848 metrin korkeudessa se on maailman korkein vuori. Monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen Everest valloitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1953 legendaaristen vuorikiipeilijöiden Tenzing Norgayn ja Edmund Hilaryn toimesta. Reitti, jota he käyttivät päästäkseen vuoren juurelle, on nyt standardireitti sekä vuorikiipeilijöille että vaeltajille saavuttaakseen Mount Everestin perusleirin.

Maailman korkeimman kohdan todistaminen on vastustamaton vetovoima monille ihmisille. Mutta toisin kuin Tiibetin puolella oleva Everestin perusleiri, jonne pääsee nyt autolla, sinun on silti käveltävä 53 kilometriä yhteen suuntaan päästäksesi tähän perusleiriin Nepalin puolella. Ja se ei todellakaan ole kävely puistossa. Everestin perusleirin korkeus on uskomattomat 5364 metriä (17 600 jalkaa), mikä tekee siitä maailman korkeimman pysyvän leiripaikan. Vaelluksen alku on pienellä lentokentällä Luklassa, noin 2850 metrin (tai 9200 jalan) korkeudessa. Sieltä nouset vähitellen sherpa-kylien ja alppiruusumetsien ohi Khumbu-laakson "pääkaupunkiin", Namche Bazaariin. Täältä voit nähdä ensimmäisen vilauksen upeista huipuista, kuten Ama Dablam, Pumori ja Mount Everest.

Namchesta on vielä lähes 2000 metriä Everestin perusleirille yhä karummassa maisemassa, jossa on jäätiköityneitä vuorenhuippuja kaikkialla, minne katsotkin. Jaat rinteet Himalajan suurten eläinten, jakien, kanssa lähestyessäsi vaelluksen korkeinta teetaloa Gorak Shepissä. Vain 3 kilometriä jäljellä, Everestin perusleiri on ulottuvillasi! Useimmat organisaatiot tekevät edestakaisen matkan perusleirille ja takaisin Gorak Shepiin, koska majoitus EBC:ssä on vain telttailua. Nähdäksesi Mount Everestin kokonaisuudessaan sinun on kiivettävä 5645 metriä korkealle ei-tekniselle huipulle Kala Patthar, joka on lyhyt nousu Gorak Shepistä.

Korkeus. Se on ylivoimaisesti tämän vaelluksen vaikein osa. Olen vaeltanut ja kiivennyt yli 5000 metrin korkeudessa Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa monta kertaa, ja useimmiten ohut ilma on retkikunnan kriittinen kohta, ei tekninen vaikeus. Joka vuosi yli 30 000 ihmistä lähtee Luklasta vaeltamaan Khumbu-laaksoa pitkin yhdelle maailman korkeimmista leirintäalueista. Vaeltajien määrän kasvaessa polku on parantunut huomattavasti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Teknillisessä mielessä klassinen Everestin perusleirin vaellus ei ole vaikea, sillä se on kävelyä eikä kiipeämistä Everestin perusleirille. Vaeltajien tulisi kuitenkin olla hyväkuntoisia. Mitä paremmassa kunnossa olet, sitä mukavampi ja nautinnollisempi vaellus on ja sitä suurempi on mahdollisuus onnistuneesti saavuttaa Everestin perusleiri.

Vähentääkseen korkeussairauden riskiä, päivittäiset matkat ovat suhteellisen lyhyitä, jotta sopeutuminen olisi mahdollista. Joka päivä nouset korkeammalle ja vietät useita päiviä yli 4000 metrin (13 000 jalan) korkeudessa. Riippumatta siitä, kuinka hyvässä kunnossa olet, tunnet äärimmäisen korkeuden vaikutukset. Alempana tässä blogikirjoituksessa puhumme enemmän korkeudesta ja korkeussairaudesta. Kaiken tämän sanottuamme, haluamme ajatella, että jokainen oikealla asenteella ja kohtuullisella kunnolla voi tehdä sen. Parempi aloittaa harjoittelu Everestin perusleiriä varten!

Everestin alueella, kuten useimmilla muilla vaellusalueilla Nepalissa, on neljä erillistä vuodenaikaa. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Kuukaudet maaliskuusta toukokuuhun, ennen monsuunia, ja lokakuusta joulukuun alkuun, monsuunin jälkeen, ovat suosituimpia vaelluksille Everestin perusleiriin. Jokainen vuodenaika tarjoaa oman jännityksensä ja tunnelmansa, ja periaatteessa voit vaeltaa ympäri vuoden. On hyviä syitä, miksi kevät ja syksy pidetään vaelluskautena. Alla kerromme, millaisia kukin vuodenaika on.

Kevät

Kevät (maaliskuu-toukokuu) on pääkausi ja vaeltajia ympäri maailmaa saapuu suurin määrin Everestin perusleiriin. Keväällä lämpötila on leuto, sademäärä on alhainen ja vaellusolosuhteet ovat erinomaiset. Polulla on kuhinaa ja innostusta nähdä maailman korkeimmat huiput kaikessa loistossaan. Vaikka päivälämpötilat vaelluksen aikana ovat miellyttäviä, Everestin perusleirin lämpötila voi yhä laskea pakkasen alapuolelle yöllä ja varhain aamulla. Tarkista pakkauslistamme vaellusta varten tästä blogikirjoituksesta.

Kesä

Kesäkausi sijoittuu kesä-, heinä- ja elokuulle. Kesä on kuukausi, jolloin lämpötilat ovat korkeimmat ja siinä mielessä se on varsin miellyttävä. Tämä on kuitenkin myös monsuunikausi, ja silloin sataa paljon. Mahdollisuus nähdä ympäröivät vuoret on pienempi, sillä suurimman osan ajasta on pilvistä. Polku on märkä ja liukas, ja maanvyörymien riski on suurempi. Toisaalta reitillä ei ole kovin ruuhkaista ja sherpa-kylät tuntuvat rauhallisemmilta.

Syksy

Syksy Khumbussa (syyskuu, lokakuu, marraskuu) on, kuten kevätkin, ensisijainen vaellusaika samanlaisilla vaellusolosuhteilla. Suuri ero on, että keväällä ilma on joskus hieman utuinen ilmakehän pölyn vuoksi. Monsuunin jälkeen ilma on erittäin kirkas, mikä mahdollistaa upeat näkymät vuorille.

Talvi

Talvikausi kestää joulukuusta helmikuuhun. Tämä ajanjakso on vaikein aika vaeltaa Everestin alueella. Everestin perusleirin korkeuden ylittäessä 5000 metriä, tulee erittäin kylmä. Yölämpötilat laskevat -20 asteeseen. Lisää tähän tuuli ja lumisade, ja sinulla on kunnon talviretki. Miksi järjestämme silti Everestin perusleirin vaelluksia talvella? Teemme yhteistyötä joidenkin Nepalin parhaiden vaellusyritysten kanssa. Vaellusmatkojen lisäksi he järjestävät myös kiipeilyretkiä joillekin Himalajan korkeimmille huipuille. Kumppanimme voivat pitää sinut turvassa ja mukavassa olossa, jopa näissä kylmissä olosuhteissa. Ja sinulla on todennäköisesti koko Khumbu-laakso itselläsi!

Sherpa-nimeä käytetään usein virheellisesti yleissanana nepalilaisille vuoristoihmisille tai jopa korkealla sijaitseville kantajille. Sherpat ovat tiibetiläinen etninen ryhmä, joka asuu pääasiassa Nepalin itäosien vuoristoalueilla, ja suurin keskittymä on Solu-Khumbu-laaksossa. Pääuskonto on buddhalaisuus, ja Everestin perusleirin vaelluksella näet monia gompoja (luostareita) ja stupia (kupolinmuotoisia pyhäkköjä).

Vuorikiipeilyn alkuvaiheissa sherpat tunnustettiin korvaamattomaksi linkiksi suurten vuoristoretkikuntien onnistumisessa Himalajalla. He pystyivät (ja pystyvät edelleen) kantamaan valtavia kuormia, usein samanpainoisia kuin heidän oma ruumiinpainonsa. Tämä voima, vuoristoasiantuntemus ja luonnollinen kyky sopeutua äärimmäisiin korkeuksiin on muuttunut elinkeinoksi vuoristomatkailun muodossa. Arviolta 50 000 vaeltajaa ja kiipeilijää vierailee Everestin alueella, mikä tekee matkailusta monien sherpa-perheiden suurimman tulonlähteen.

Klassinen Everest Base Camp -vaellus kestää vähintään 12 päivää. Suurin osa vaelluspäivistä kuluu ylös kiivetessä ja sopeutuessa, pitäen mielessä häikäisevän Everest Base Campin yli 5000 metrin korkeuden. Tämä antaa mahdollisuuden uppoutua henkeäsalpaavaan maisemaan. Kun olet saavuttanut vaelluksen lopullisen tavoitteen, useimmat ihmiset palaavat takaisin Luklaan kolmen päivän ajan. Niille, joilla on rajoitetusti aikaa, Bookatrekking.com on suunnitellut vaelluksen, joka sisältää helikopterilennon takaisin Kathmanduun korkeimmalta teetaloiltasi Gorak Shepistä. Tämä säästää sinulta kolme päivää ja polvesi arvostavat sitä varmasti. Se tulee olemaan elämäsi upein helikopterilento, liidellen maailman korkeimpien vuorten keskellä. Lopuksi, niille, jotka haluavat vaeltaa tyylillä, tarjoamme myös Everest Base Camp Deluxe -vaelluksen, jossa yövytään reitin parhaissa majataloissa. Sinut pudotetaan helikopterilla Luklaan Kathmandusta ja lennät takaisin Gorak Shepistä suoraan Kathmanduun.

Everestin perusleirille vaeltamiseen tarvitset seuraavat luvat:

TIMS (Trekkers Information Management System):

Tämä lupa on tärkeä jokaiselle Nepalissa vaeltaa haluavalle. Annapurna Circuit -reitiltä Poon Hill -vaellukseen, kaikki vaellusreitit vaativat tämän luvan. Tämä maksaa 2000 NRS henkilöä kohden. Tämä vastaa noin 17 USD tai 15 EUR.

Sagarmathan kansallispuiston sisäänpääsylupa:

Saapuaksesi Sagarmathan kansallispuistoon, kansallispuistoon, joka on Mount Everestin alueen koti, sinun on hankittava sisäänpääsylupa. Tämä lupa maksaa 30 USD + valtion veron. Kaikki luvat sisältyvät matkojemme hintaan ja ne järjestää paikallinen kumppanimme.

Reitti Everestin perusleirille on yksi maailman korkeimmista vaelluksista, joka vie sinut yli 5000 metrin korkeuksiin. Ihmiskehon täytyy sopeutua näihin korkeuksiin, ja ainoa tapa tehdä tämä on nousta vähitellen. Tutkitaanpa hieman syvemmin, mitä korkeussairaus on ja miten voit välttää sen.

Äkillinen vuoristotauti (AMS) on terveydentila, joka ilmenee, kun joku altistuu matalille happipitoisuuksille korkeammilla korkeuksilla. AMS on vakava tila ja kuten nimi viittaa, äkillinen. Se on hoidettava välittömästi, sillä se voi olla hengenvaarallinen. Useimmat ihmiset kokevat lieviä korkeussairauden oireita. On tärkeää olla tietoinen näistä oireista ja toimia ennen kuin oireet pahenevat. Alla jaamme eri AMS-muodot ja miten voit vähentää sen riskiä.

AMS-oireet

On tärkeää tietää, miten tunnistaa korkeussairaus. Saatat kokea seuraavia oireita korkeuden nousun vuoksi: päänsärky, ruokahaluttomuus, hengitysvaikeudet, unettomuus, pahoinvointi ja oksentelu. Näiden oireiden voimakkuus ja vakavuus voivat lisääntyä korkeuden myötä, ja yleinen väsymyksen tunne vie kaiken ilosi pois. Tämä voi edelleen huonontua yhdeksi näistä hengenvaarallisista tiloista.

Korkean paikan keuhkoödeema (HAPE): HAPE on tila, jossa nestettä kertyy keuhkoihin, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Oireita voivat olla hengenahdistus, jatkuva yskä, rintakehän kireys ja kohonnut syke. Se voi olla hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä laskeutumista alemmille korkeuksille ja vakavissa tapauksissa lääkärinhoitoa.

Korkean paikan aivoödeema (HACE): HACE on vakavampi tila, jossa nestettä kertyy aivoihin. Oireita voivat olla voimakkaat päänsäryt, sekavuus, koordinaation menetys ja muuttunut mielentila. HACE on myös lääketieteellinen hätätilanne ja vaatii välitöntä laskeutumista ja lääkärinhoitoa.

10 tapaa minimoida AMS-riskiä

1. Vähitellen nouseminen: Yksi tehokkaimmista tavoista estää AMS on nousta vähitellen. Kun matkustat korkeille korkeuksille, yritä käyttää useita päiviä sopeutumiseen ennen korkeammalle menemistä. Tämä antaa kehollesi aikaa sopeutua vähentyneisiin happipitoisuuksiin. Kaikissa Nepalin vaelluksissamme otetaan riittävä sopeutuminen huomioon.

2. Pidä nestetasapaino: Nestehukka voi lisätä AMS-riskiä, joten juo runsaasti nesteitä. Vältä liiallista alkoholin ja kofeiinin kulutusta, sillä ne voivat edistää nestehukkaa.

3. Ruokavalio: Syö tasapainoinen ruokavalio, jossa on riittävästi hiilihydraatteja, ja vältä raskaita, rasvaisia aterioita. Hiilihydraatit voivat auttaa kehoasi hyödyntämään happea tehokkaammin korkeilla korkeuksilla.

4. Lääkitys: Jotkut saattavat harkita lääkityksen, kuten asetatsolamidin (Diamox), ottamista AMS:n estämiseksi. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen minkään lääkityksen käyttöä ja ole tietoinen mahdollisista sivuvaikutuksista.

5. Lepo: Varmista, että saat tarpeeksi unta ja lepoa nousun aikana. Väsymys voi lisätä AMS-riskiä.

6. Vältä liiallista rasitusta: Pidä itsesi rauhallisena ja vältä liiallista rasitusta. Kuuntele kehoasi, ja jos koet AMS-oireita, lepää tai laskeudu alemmalle korkeudelle.

7. Laskeudu, jos oireet jatkuvat: Jos koet AMS-oireita, kuten päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta tai hengitysvaikeuksia, on tärkeää laskeutua alemmalle korkeudelle. Oireita ei pidä sivuuttaa tai vähätellä.

8. Opi tunnistamaan merkit: Kouluta itsesi ja matkakumppanisi AMS:n merkeistä ja oireista, ja ole tarkkaavainen seuratessasi toistenne tilaa.

9. Suunnittele sopeutumispäivät: Kun vaellat tai kiipeät korkeilla korkeuksilla, suunnittele lepopäiviä, jotta kehosi voi sopeutua. Tämä voi sisältää päivittäisiä nousuja korkeammille korkeuksille ja laskeutumisia nukkumaan alemmille korkeuksille.

10. Pidä korkeus mielessä: Kiinnitä huomiota siihen korkeuteen, jossa olet, ja nousun nopeuteen. Nopeat nousut lisäävät merkittävästi AMS-riskiä.

On tärkeää ymmärtää, että AMS voi vaikuttaa keneen tahansa, iästä, kunnosta tai aiemmasta korkeuskokemuksesta riippumatta. Nykyään on useita työkaluja terveydentilan seuraamiseksi korkeuksilla. Laajalti käytetty (analoginen) menetelmä on Lake Louise -pistekortti. Se merkitsee korkeuden oireet pitäen vakavuuden mielessä. Se on yleinen työkalu, jota oppaat käyttävät. Nykyään useimmat vaellus- ja vuoristo-oppaat tuovat mukanaan veren happisaturaatiomittarin, joka mittaa myös sykkeen. Nämä ovat keskeisiä indikaattoreita siitä, sopeutuuko henkilö hyvin korkeuteen vai ei.