Reitti Everestin perusleirille on yksi maailman korkeimmista vaelluksista, joka vie sinut yli 5000 metrin korkeuksiin. Ihmiskehon täytyy sopeutua näihin korkeuksiin, ja ainoa tapa tehdä tämä on nousta vähitellen. Tutkitaanpa hieman syvemmin, mitä korkeussairaus on ja miten voit välttää sen.
Äkillinen vuoristotauti (AMS) on terveydentila, joka ilmenee, kun joku altistuu matalille happipitoisuuksille korkeammilla korkeuksilla. AMS on vakava tila ja kuten nimi viittaa, äkillinen. Se on hoidettava välittömästi, sillä se voi olla hengenvaarallinen. Useimmat ihmiset kokevat lieviä korkeussairauden oireita. On tärkeää olla tietoinen näistä oireista ja toimia ennen kuin oireet pahenevat. Alla jaamme eri AMS-muodot ja miten voit vähentää sen riskiä.
AMS-oireet
On tärkeää tietää, miten tunnistaa korkeussairaus. Saatat kokea seuraavia oireita korkeuden nousun vuoksi: päänsärky, ruokahaluttomuus, hengitysvaikeudet, unettomuus, pahoinvointi ja oksentelu. Näiden oireiden voimakkuus ja vakavuus voivat lisääntyä korkeuden myötä, ja yleinen väsymyksen tunne vie kaiken ilosi pois. Tämä voi edelleen huonontua yhdeksi näistä hengenvaarallisista tiloista.
Korkean paikan keuhkoödeema (HAPE): HAPE on tila, jossa nestettä kertyy keuhkoihin, mikä vaikeuttaa hengittämistä. Oireita voivat olla hengenahdistus, jatkuva yskä, rintakehän kireys ja kohonnut syke. Se voi olla hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä laskeutumista alemmille korkeuksille ja vakavissa tapauksissa lääkärinhoitoa.
Korkean paikan aivoödeema (HACE): HACE on vakavampi tila, jossa nestettä kertyy aivoihin. Oireita voivat olla voimakkaat päänsäryt, sekavuus, koordinaation menetys ja muuttunut mielentila. HACE on myös lääketieteellinen hätätilanne ja vaatii välitöntä laskeutumista ja lääkärinhoitoa.
10 tapaa minimoida AMS-riskiä
1. Vähitellen nouseminen: Yksi tehokkaimmista tavoista estää AMS on nousta vähitellen. Kun matkustat korkeille korkeuksille, yritä käyttää useita päiviä sopeutumiseen ennen korkeammalle menemistä. Tämä antaa kehollesi aikaa sopeutua vähentyneisiin happipitoisuuksiin. Kaikissa Nepalin vaelluksissamme otetaan riittävä sopeutuminen huomioon.
2. Pidä nestetasapaino: Nestehukka voi lisätä AMS-riskiä, joten juo runsaasti nesteitä. Vältä liiallista alkoholin ja kofeiinin kulutusta, sillä ne voivat edistää nestehukkaa.
3. Ruokavalio: Syö tasapainoinen ruokavalio, jossa on riittävästi hiilihydraatteja, ja vältä raskaita, rasvaisia aterioita. Hiilihydraatit voivat auttaa kehoasi hyödyntämään happea tehokkaammin korkeilla korkeuksilla.
4. Lääkitys: Jotkut saattavat harkita lääkityksen, kuten asetatsolamidin (Diamox), ottamista AMS:n estämiseksi. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen minkään lääkityksen käyttöä ja ole tietoinen mahdollisista sivuvaikutuksista.
5. Lepo: Varmista, että saat tarpeeksi unta ja lepoa nousun aikana. Väsymys voi lisätä AMS-riskiä.
6. Vältä liiallista rasitusta: Pidä itsesi rauhallisena ja vältä liiallista rasitusta. Kuuntele kehoasi, ja jos koet AMS-oireita, lepää tai laskeudu alemmalle korkeudelle.
7. Laskeudu, jos oireet jatkuvat: Jos koet AMS-oireita, kuten päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta tai hengitysvaikeuksia, on tärkeää laskeutua alemmalle korkeudelle. Oireita ei pidä sivuuttaa tai vähätellä.
8. Opi tunnistamaan merkit: Kouluta itsesi ja matkakumppanisi AMS:n merkeistä ja oireista, ja ole tarkkaavainen seuratessasi toistenne tilaa.
9. Suunnittele sopeutumispäivät: Kun vaellat tai kiipeät korkeilla korkeuksilla, suunnittele lepopäiviä, jotta kehosi voi sopeutua. Tämä voi sisältää päivittäisiä nousuja korkeammille korkeuksille ja laskeutumisia nukkumaan alemmille korkeuksille.
10. Pidä korkeus mielessä: Kiinnitä huomiota siihen korkeuteen, jossa olet, ja nousun nopeuteen. Nopeat nousut lisäävät merkittävästi AMS-riskiä.
On tärkeää ymmärtää, että AMS voi vaikuttaa keneen tahansa, iästä, kunnosta tai aiemmasta korkeuskokemuksesta riippumatta. Nykyään on useita työkaluja terveydentilan seuraamiseksi korkeuksilla. Laajalti käytetty (analoginen) menetelmä on Lake Louise -pistekortti. Se merkitsee korkeuden oireet pitäen vakavuuden mielessä. Se on yleinen työkalu, jota oppaat käyttävät. Nykyään useimmat vaellus- ja vuoristo-oppaat tuovat mukanaan veren happisaturaatiomittarin, joka mittaa myös sykkeen. Nämä ovat keskeisiä indikaattoreita siitä, sopeutuuko henkilö hyvin korkeuteen vai ei.
Kommentit